Suomen työttömyys EU:n korkein – hallituksen lupaukset törmäsivät talouden todellisuuteen
Petteri Orpon hallituksen talouspolitiikasta käydään nyt kiivasta keskustelua. Hallituksen tavoitteena oli luoda 100 000 uutta työpaikkaa, mutta kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan: työttömyys on kasvanut ja Suomen talous polkee paikallaan.
Euroopan unionin tilastovirasto Eurostat julkaisi marraskuussa tiedot, joiden mukaan Suomen työttömyysaste nousi 10,6 prosenttiin – korkeimmaksi koko EU:ssa. Espanja jäi niukasti taakse 10,4 prosentin lukemalla, ja Ruotsi sijoittui kolmanneksi 9,1 prosentilla. Suomi oli jo useita kuukausia ollut tilastossa toisena, mutta nyt se nousi kärkeen. Tämä on kiusallinen ja vakava signaali.
Samaan aikaan hallitus on toteuttanut mittavia leikkauksia ja rakenteellisia uudistuksia perustellen niitä valtiontalouden tasapainottamisella. Silti alijäämä ei ole pienentynyt toivotulla tavalla. Herää kysymys, onko kansalaisille annettu liian ruusuinen kuva leikkausten tehosta.
Hallituksen kannalta tilanne on erityisen nolo, koska eduskuntavaalit ovat jo ensi vuoden huhtikuussa. Talouskehitys tuskin ehtii korjaantua olennaisesti siihen mennessä.
Perusongelmaksi on muodostunut heikko talouskasvu. Ennakoitu 1–2 prosentin kasvu ei riitä. Jotta työllisyys ja julkinen talous saataisiin kestävälle uralle, kasvun pitäisi olla vähintään kolme, mieluummin neljä prosenttia. Tämä vaiva on kuitenkin ollut Suomella jo pitkään – aina Matti Vanhasen toisesta hallituksesta lähtien.
Poliittinen keskustelu keskittyy nyt siihen, mitä hallitus on tehnyt väärin ja mitä oikein. Koko asetelma on osin harhaanjohtava. Orpon hallitus on näyttänyt uskoneen, että se pystyy omilla toimillaan merkittävästi kiihdyttämään talouskasvua ja työllisyyttä. Tätä sanomaa on toistettu läpi vaalikauden.
Todellisuudessa kestävä kasvu syntyy ennen kaikkea yksityisen sektorin investoinneista ja innovaatioista. Suomen pitkän aikavälin ongelma on yritystoiminnan dynamiikassa – ei yksittäisissä hallituksissa. Yrityksille on usein helpompaa parantaa tulosta irtisanomalla kuin investoimalla uuteen ja ottamalla riskejä.
Mutta minne irtisanotut työllistyvät, jos uusia työpaikkoja ei synny? Hallituksen kiristyspolitiikka ei luo työpaikkoja tyhjästä. Lopputulos näkyy nyt tilastoissa: Suomen työttömyystilanne on Euroopan heikoin.
Historiasta löytyy toisenlaisia esimerkkejä. 1990-luvun alun lamasta noustiin devalvaatioiden ja Nokian teknologisen nousun avulla. Esko Ahon ja Paavo Lipposen hallitusten tiukka talouslinja loi myös luottamusta kansainvälisille markkinoille. Suomen kasvu oli tuolloin Euroopan kärkeä.
Myöhemmin ote lipsui. Juha Sipilä sai vuonna 2015 valtakirjan talouden korjaamiseen ja toteutti laajoja uudistuksia, mutta hallitus menetti kansan tuen. Antti Rinteen ja Sanna Marinin hallitukset luopuivat kehysbudjetoinnista – ja velkakierre syveni entisestään.
Nyt olisi syytä ottaa opiksi. Ensi kevään vaaleihin ei pitäisi lähteä lupaamalla, että hallitus voi yksin polkea Suomen nopeaan kasvuun. Se on itsensä ja äänestäjien harhauttamista.
Ilman investointeja, uusia yrityksiä ja todellisia innovaatioita ei synny työpaikkoja eikä hyvinvointia – vaikka hallitus kuinka kiristäisi tai leikkaisi.
Johtopäätös
Hallituksen vaikeuksia korostaa se, että myös viralliset ennusteet ovat menneet pahasti pieleen. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) vuoden 2024 ennuste arvioi, että työllisyysaste kääntyisi lievään kasvuun vuoden 2025 aikana. Todellisuus on ollut toinen. Työmarkkinoilla tapahtui jo syksyllä 2024 selvä käänne heikompaan, mikä viivästyttää mahdollista elpymistä.
TEM ennusti vuonna 2024, että pitkäaikaistyöttömyys kasvaa aina vuoteen 2026 saakka. Työttömyysasteen arvioidaan nousevan vuonna 2025 noin 8,5 prosenttiin ja laskevan vasta vuonna 2026 8,4 prosenttiin.