Marjatkin lasketaan tuloksi – hallituksen kiristykset osuvat jälleen pienituloisimpiin

Suomen hallituksen tekemät sosiaaliturvan kiristykset ovat tehneet monen pienituloisen arjesta entistä vaikeampaa.

Nyt yksi konkreettinen esimerkki löytyy suomalaisesta metsästä: toimeentulotukea saavan ihmisen itse poimimista ja myymistä marjoista saamat eurot voivat pienentää hänen toimeentulotukeaan.

Luonnonmarjojen poiminta on Suomessa perinteisesti ollut tapa hankkia pientä lisätuloa. Yksityishenkilön itse keräämien luonnonvaraisten marjojen myyntitulot ovat pääsääntöisesti verovapaita.

Toimeentulotukea saavan kohdalla tilanne on kuitenkin toinen.

Koska perustoimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki, sitä laskettaessa otetaan huomioon henkilön käytettävissä olevat tulot ja varat. Tämä tarkoittaa, että myös marjojen myynnistä saadut rahat voidaan huomioida tulona ja vähentää toimeentulotuen määrää.

Tilanne tuntuu monesta nurinkuriselta: ihminen lähtee metsään, tekee itse työn, kerää marjat ja yrittää hankkia muutaman kympin lisää rahaa – mutta samalla toimeentulotuki voi pienentyä.

Helmikuun muutos kiristi linjaa

Kelan toimeentulotuen osaamiskeskuksen päällikkö Tomi Ståhl kertoi Iltalehdelle, että toimeentulotuen saajien tiliotteet tarkastetaan vakiintuneesti kuukausittain.

Helmikuussa voimaan tullut lainmuutos kiristi toimeentulotuen ehtoja. Tavoitteena on ollut julkisen talouden säästöjen lisäksi korostaa muiden etuuksien ja tulojen ensisijaisuutta toimeentulotukeen nähden.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että pienetkin tulot voivat vaikuttaa toimeentulotuen määrään.

Kela ei kuitenkaan tilastoi erikseen sitä, kuinka moni toimeentulotuen saaja saa tuloja juuri marjojen myynnistä.

Kannustaako järjestelmä enää yrittämään?

Hallituksen sosiaaliturvaan tekemistä leikkauksista ja kiristyksistä on käyty kovaa keskustelua koko vaalikauden ajan. Asumistukea ja työttömyysturvaa on leikattu, ja myös toimeentulotuen ehtoja on kiristetty.

Marjatulojen huomioiminen nostaa esille yhden järjestelmän vaikeimmista kysymyksistä:

Kannattaako kaikkein pienituloisimman enää yrittää hankkia itse edes pientä lisätuloa, jos vastaava summa voi kadota toisesta päästä?

Juuri tässä hallituksen politiikan vaikutus näkyy tavallisen ihmisen elämässä. Valtiontalouden säästöistä voidaan puhua miljardeina euroina, mutta toimeentulotukea saavalle ihmiselle jo muutamalla kympillä voi olla suuri merkitys.

Sillä voidaan ostaa ruokaa, lääkkeitä, lasten vaatteita tai maksaa osa sähkölaskusta.

Kun nämäkin eurot huomioidaan toimeentulotuessa, syntyy helposti kokemus siitä, ettei oma aktiivisuus paranna taloudellista asemaa lainkaan.

Marjat jäävät mieluummin metsään

Iltalehden lukijakommenteissa turhautuminen näkyi voimakkaasti. Osa kommentoijista koki järjestelmän suorastaan kannustavan siihen, ettei mitään kannata tehdä.

Eräs lukija kertoi harkinneensa mustikoiden keräämistä saadakseen hieman taskurahaa, mutta jättäneensä lähtemättä, koska marjoista saadut eurot olisivat vaikuttaneet toimeentulotukeen.

Tämä on koko kysymyksen kannalta olennainen ongelma.

Suomessa puhutaan jatkuvasti siitä, kuinka ihmisiä pitäisi kannustaa aktiivisuuteen, työntekoon ja oman toimeentulonsa parantamiseen. Samaan aikaan kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevan ihmisen muutaman kympin marjatulo voidaan ottaa huomioon toimeentulotuessa.

Jos lopputulos on se, että marjat jäävät metsään ja ihminen kotiin, järjestelmän kannustavuudessa on aiheellista kysyä olevan jotain pahasti pielessä.

Hallituksen säästöpolitiikalla on ihmisen kasvot

Hallitus perustelee sosiaaliturvan muutoksia julkisen talouden tasapainottamisella ja sillä, että työn ja muiden tulojen pitäisi olla toimeentulotukea ensisijaisempia.

Talouden tasapainottamisen tarvetta ei kuitenkaan pitäisi tarkastella vain valtion budjetin numeroiden kautta.

Toisella puolella ovat ihmiset, joiden arki on jo valmiiksi laskemista eurosta toiseen.

Kun asumisesta, ruoasta, sähköstä ja lähes kaikesta muustakin on tullut kallista, pienituloisen mahdollisuuksia selvitä arjestaan on kiristetty monesta suunnasta. Siksi marjatulojen kohtelu on pieneltä kuulostava mutta kuvaava esimerkki nykyisestä tilanteesta.

Hallitus on tehnyt monen vähävaraisen elämästä entistä vaikeampaa. Kun jopa itse metsästä poimituista marjoista saatu pieni lisätulo voi pienentää viimesijaista tukea, on vaikea nähdä, miten tällainen järjestelmä rohkaisisi ihmistä yrittämään.

Suomalaisessa metsässä olisi marjoja poimittavaksi.

Mutta kaikkein köyhimmälle suomalaiselle voi tulla vastaan kysymys, jota ei hyvin toimivassa kannustavassa järjestelmässä pitäisi joutua esittämään:

Kannattaako minun edes lähteä marjaan?