Erot kuntien oppimateriaalipanostuksissa säilyneet suurina
Vuonna 2024 suomalainen peruskoululainen sai oppimateriaaleja keskimäärin 145 eurolla; summaan sisältyvät sekä painetut että digitaaliset materiaalit sekä opettajan että oppilaiden käyttöön tarkoitetut aineistot. Tämä keskiarvo on noussut 2 euroa vuodesta 2023.
Kuntien välillä on kuitenkin merkittäviä eroja — joissain kunnissa panostus on selvästi keskiarvoa korkeampi, kun taas toisissa kunnissa oppilasta kohden laskettu panostus jää jopa alle 100 euron. Näin suuri vaihtelu asettaa oppilaat eri kuntien välillä eriarvoiseen asemaan.
Miksi erot ovat suuria?
- Eri kuntien taloudellinen tilanne ja budjetit vaihtelevat.
- Kunnissa voi olla erilaisia käytäntöjä: digitaaliset vs. paperiset materiaalit, opettajien materiaalit vs. pelkät oppilasmateriaalit.
- Priorisointi koulutuksessa: kuinka paljon kunta haluaa panostaa oppimateriaaleihin vs. muihin koulutukseen liittyviin menoihin.
Tilastojen tulkinnassa oltava varovainen
Kaikkia kuntakohtaisia lukuja ei voi ottaa kirjaimellisesti. Esimerkiksi Keminmaa raportoi vain 2 euroa per oppilas, mikä ei käytännössä voi kuvata todellista oppimateriaalipanostusta.
Suomen Kustannusyhdistys varoittaa itsekin, että yksittäisten kuntien kohdalla tietoihin voi liittyä epävarmuutta.
Syitä voivat olla:
- oppimateriaalimenot on kirjattu osaksi muuta koulutoimintaa,
- hankinnat on hoidettu keskitetysti esimerkiksi kuntayhtymän kautta,
- tai menot ovat päätyneet muulle tiliriville (esim. laitehankinnat).
Siksi alhaisimmat, vain muutaman euron suuruiset luvut eivät tarkoita, että oppilaille ei olisi hankittu materiaaleja – vaan että ne eivät näy tilastossa ”oppimateriaalit”-rivillä.
Katso kaikki kunnat oheisesta linkistä