Toimeentulotuen kiristykset & suojaosan poistot – kansalaisen näkökulma

Jos sinä elät toimeentulotuella, olet monessa mielessä jo pohjalla. Et ole päätynyt sinne kevyin perustein, ja tie takaisin jaloilleen on pitkä – usein kivikkoinen ja täynnä byrokratian mutkia.

Ja nyt hallitus vie sinulta vielä senkin, mitä viimesijaiseksi kutsutaan.

Kolmen prosentin leikkaus voi tuntua pieneltä paperilla – mutta ei arjessa
Hallitus haluaa leikata toimeentulotuen perusosaa yksinasuvilta ja vanhempiensa luona asuvilta nuorilta jopa kolme prosenttia. Tämä tarkoittaa noin 17,80 euroa vähemmän kuukaudessa. Se voi kuulostaa pieneltä eduskunnan penkiltä – mutta ihmiselle, jonka jokainen sentti lasketaan, se on päivän ruoka tai lääkkeet.

Samaan aikaan poistetaan 150 euron suojaosa. Se tarkoittaa sitä, että jos saat pientäkin tuloa – vaikkapa satunnaisesta keikasta, salibandytuomaroinnista tai talkoopalkkiosta – se vähennetään toimeentulotuesta kokonaan. Jokainen euro vie toisen pois.

Tässä ei enää palkita yrittämisestä. Tässä rangaistaan siitä, että yrittää selvitä.

”Hae kokoaikatöitä!” – Entä jos niitä ei ole?
Uudistuksen mukaan toimeentulotuen saajan on haettava ensisijaisia etuuksia ja oltava kokoaikatyön hakijana. Käytännössä se tarkoittaa, että et saa tukea, jos et pyri täyspäiväiseen työhön – vaikka terveys, ikä tai elämäntilanne sen estäisi.

Entä jos et kelpaa työmarkkinoille? Entä jos olet yli 60-vuotias osatyökykyinen, kuten minä? Tai nuori ilman kokemusta, asut pikkupaikkakunnalla, eikä työpaikkoja ole?

Hallitus toimii kuin töitä olisi jokaiselle – todellisuus on aivan toinen.

Tämä ei ole säästö, vaan ihmisarvon leikkaus
Hallitus tavoittelee 74 miljoonan euron säästöjä. Se haluaa puolittaa toimeentulotuen saajien määrän. Keinot ovat kovat – mutta vaikutukset kohdistuvat heihin, joilla ei ole enää mistä ottaa.

Tämä ei tuo lisää työpaikkoja. Tämä ei vie ketään pysyvään työllisyyteen.
Tämä vie vain ihmisarvoa – hiljaisilta, köyhiltä ja yksin eläviltä.

Lopuksi:
Toimeentulotuki ei ole ratkaisu – se on hätäjarru. Mutta kun jarrut häviää, jokainen törmäys käy kovemmin.
Minä olen siellä, missä moni on. Ja tiedän, miltä tämä tuntuu: joka päivä mietit, riittääkö rahat huomenna.

Meitä ei ole vähän – meitä on kymmeniätuhansia. Ja nyt joku kurottaa vielä viimeisenkin euron perään. Ei ole kyse vain euroista. On kyse siitä, kuka saa jäädä ihmisarvoon kiinni – ja kuka ei.

– Ari-Pekka “AaaPee” Harju