Stipendin saajat saavat usein muutenkin kehuja – entä muut?

Kevätjuhlassa jaetaan jälleen stipendejä. Kirjekuoret sujahtavat niiden käsiin, jotka ovat menestyneet opinnoissa tai osoittaneet esimerkillisyyttä. Mutta kenen ääni tässä perinteessä oikeastaan kuuluu? Kuka saa tulla nähdyksi ja arvostetuksi?

Stipendit perustuvat ajatukseen palkitsemisesta – hyvästä koulumenestyksestä, tunnollisuudesta tai aktiivisuudesta. Kauniita asioita, ehdottomasti. Mutta tarkastelemmeko stipendejä jakaessamme tarpeeksi laajasti sitä, mikä koulussa on arvokasta? Toistuvatko palkinnoissa samat nimet ja samat ominaisuudet? Entä ne oppilaat, jotka ovat kasvaneet valtavasti ihmisenä tai selvinneet arjen haasteista tavoilla, jotka eivät näy todistuksessa?

Oppilas, joka saa usein kehuja ja jonka arvosanat ovat huippuluokkaa, saa helposti vielä stipendinkin kiitokseksi. Samalla oppilas, joka sinnittelee vaikeassa elämäntilanteessa ja tulee silti kouluun päivittäin, saattaa jäädä ilman – vaikka hänen saavutuksensa olisivat aivan yhtä suuria, jos mittari olisi toinen.

Entä se, joka on tehnyt huiman parannuksen koulunkäynnissään? Poissaolot ovat vähentyneet, oppitunneilla ollaan mukana, oppimistulokset ovat kohentuneet. Näitä onnistumisia ei aina huomata, vaikka niihin on saatettu käyttää enemmän ponnisteluja kuin yksikään todistuksen ysi vaatii.

Yhä useampi nuori kamppailee jaksamisen ja mielenterveysongelmien kanssa. Koulupäivä voi olla täynnä taistelua, vaikka se ulospäin näyttäisi tavalliselta. Jos huomion saaminen perustuu vain numeroihin tai näkyvään erinomaisuuteen, voi helposti syntyä tunne: sinä et riitä. Tämä tunne voi jäädä kaikumaan mieleen koko kesäksi ja vahvistaa kokemusta omasta riittämättömyydestä.

Voisimmeko pohtia toisenlaisia tapoja osoittaa arvostusta koulussa? Voisiko kevätjuhla olla hetki, jossa muistetaan jokaista oppilasta yksilöllisesti – ilman vertailua ja kilpailua? Arvostus voi tulla sanoista, huomiosta ja aidosta kohtaamisesta. Se ei aina vaadi rahaa tai kirjekuorta. Henkilökohtaisesti mietitty kehu ja merkitykselliset sanat voivat kantaa nuorta paljon pidemmälle kuin hetkellinen palkinto.

Stipendiperinne ei ole itsessään väärä. Mutta jos se jättää suuren osan oppilaista varjoon, se voi vahvistaa tunnetta siitä, ettei ole tarpeeksi. Ja juuri sitä viestiä emme halua koulussa välittää.

Sinä, joka et saa stipendiä – on aivan ymmärrettävää, jos se harmittaa. Mutta muista: olet silti arvokas ja riittävä juuri sellaisena kuin olet. Ihanaa kesää sinulle, sinä korvaamattoman tärkeä nuori tai lapsi.