Muistatko Menolippu Mombasaan – elokuvan?

On elokuvia, jotka eivät ole täydellisiä, mutta jotka jäävät silti mieleen. Sellaisia, jotka muistuttavat ajasta, jolloin kaikki tuntui suuremmalta: ystävyys elämää mullistavalta, rakkaus välttämättömältä ja kesä loputtomalta. Hannu Tuomaisen esikoispitkä Menolippu Mombasaan on juuri tällainen elokuva – nuoruuden huuto, nauru ja haikea huokaus samassa paketissa.

Vuonna 2002 valmistunut elokuva syntyi aikana, jolloin suomalainen nuoruuselokuva eli vahvaa kauttaan. Pitkä kuuma kesä ja Sairaan kaunis maailma olivat jo piirtäneet kartan: matka halki Suomen, rock soi, kaljat aukeavat ja elämä tuntuu hetken rajattomalta. Menolippu Mombasaan asettuu tähän jatkumoon, mutta lisää mukaan jotakin raskaampaa – tietoisuuden kuolevaisuudesta.

Elokuvan sydän on kahden pojan ystävyys. Pete (Antti Tarvainen) ja Jusa (Joonas Saartamo) kohtaavat syöpäosastolla, paikassa jossa nuoruuden pitäisi olla väärässä osoitteessa. Pete haaveilee rockkitaristin urasta, Jusa on levoton, hulvaton ja arvaamaton – koulukodin kasvatti, joka ei suostu olemaan pelkkä potilas. Heidän ystävyytensä syntyy nopeasti, ehkä siksi, ettei aikaa ole hukattavaksi. Kun Jusa päättää karata sairaalasta, Pete seuraa perässä, ja niin alkaa road movie, joka ei johda vain paikasta toiseen vaan kohti jotakin sanomatonta: vapautta, merkitystä, viimeisiä hetkiä.

Matkan varrella mukaan liittyy Kata (Johanna Rönnlöf), ihastus ja ankkuri tavalliseen maailmaan. Hänessä on hoivaa ja lempeyttä, mutta myös oma nuoruutensa keskeneräisyys. Kolmikon dynamiikka tuo elokuvaan hetkiä, jotka ovat yhtä aikaa riehakkaita ja hauraita: katukaraokea, pummilla matkustamista, tappeluja ja heinälatoromantiikkaa. Kaikki tuntuu tapahtuvan hieman liian kovaa, aivan kuin hahmot yrittäisivät juosta aikaa karkuun.

Musiikilla on elokuvassa valtava rooli. Finnhitsit ja metalliriffit pauhaavat lähes tauotta, välillä tukien tunnelmaa, välillä peittäen alleen hiljaisemmat hetket, joissa hahmot voisivat hengittää. Zen Café -yhtyeen Samuli Putron ja Martti Salmisen säveltämä musiikki tuo mukaan oman aikansa soundin, mutta liiallinen tuttujen kappaleiden käyttö tekee elokuvasta paikoin enemmän soittolistan kuin tarinan. Silti juuri musiikki saattaa olla se, joka monelle katsojalle avaa muistoja omasta nuoruudesta – siitä, mitä silloin soi autoradiossa tai korvalapuissa.

Elokuvassa kuultava Mombasa kappale on kyllä kappale joka saa ainakin minut herkistymään. Alkuperäisen esittäjän Taiskan kappaleena sekä Denigraten esittämänä, yhtyeen läpimurto tapahtui vuonna 2002, jolloin Denigrate esitti sen elokuvassa.

Visuaalisesti Menolippu Mombasaan on kaunis. Suomalainen kesä näyttäytyy rehevänä ja avoimena, vastakohtana sairaalan valkoisille käytäville. Syöpää sairastavan mielenmaisemaa kuvataan efektikuvin, jotka yrittävät sanoittaa sanoittamatonta. Kaikki ei osu maaliinsa, mutta yritys on vilpitön.

Elokuvan suurin heikkous on ehkä sen keskeneräisyyden tunne. Matka kohti Mombasaa – unelmaa, joka on alusta asti mahdoton – jää symboliseksi. Lopun rockkonsertti tuntuu tutulta nuorisoleffojen kliseeltä, mutta ehkä sekin kertoo jotakin olennaista: joskus on pakko huutaa viimeisen kerran, vaikka tietää sen olevan jo nähty ennenkin.

Menolippu Mombasaan ei ole täydellinen elokuva, mutta se on rehellinen yritys tavoittaa nuoruuden kaoottinen ydin. Se muistuttaa siitä, miten ystävyys voi syntyä epätodennäköisissä paikoissa ja miten tärkeää on lähteä, vaikka ei tietäisi perille pääsevänsä. Ehkä juuri siksi se koskettaa yhä.

Elokuva on tällä hetkellä katsottavissa YLE Areenassa 30.6.2026 asti. Jos muistat sen, ehkä on aika palata. Ja jos et, tämä matka kannattaa tehdä – ainakin kerran.

Tähtiä:

-AaaPee Harju