Mielipiteen vapaus ilman uskontoa – ajatuksia Räsäsen tapauksesta

Päivi Räsänen (kd) sai korkeimmalta oikeudelta sakot homoseksuaalien solvaamisesta. Oikeuden mukaan hänen lausuntonsa ylittivät rajan ja loukkasivat seksuaalivähemmistöjä ryhmänä.

Räsänen itse on kuitenkin eri mieltä ja kokee tuomion epäoikeudenmukaiseksi. Hänen mukaansa kyse oli uskonnollisen vakaumuksen ilmaisemisesta, ei tarkoituksellisesta loukkaamisesta.

Tiedotustilaisuudessa Räsänen kuvasi päätöstä järkyttäväksi ja kertoi harkitsevansa valitusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Hän korostaa, että hänen näkemyksensä perustuvat Raamatun opetuksiin ja uskonnonvapauteen.

Päivi Räsänen median haastattelussa

”Kyllä, ajattelen, että edelleen on täysin laillista ja myös uskonnonvapauden mukaista esimerkiksi puhua, että samaa sukupuolta olevien suhteet ovat Jumalan tahdon vastaisia, ne on synti. Tämä oli se teksti, mikä oli siinä twiitissä. Ajattelen, että se ei ole mikään solvaus tai loukkaus ketään kohtaan, vaan se on raamatun opetus, joka nousee Jumalan rakkaudesta, hänen ajatuksistaan. Eli en koe, että tässä suhteessa on anteeksi pyydettävää.”

Tapaus herättää paljon keskustelua – eikä ihme. Kyse ei ole vain yhdestä poliitikosta, vaan laajemmasta kysymyksestä: mitä saa sanoa ja millä perusteella?

Minun näkökulmani

Olen sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus mielipiteeseen. Myös Räsäsellä. Hän saa ajatella mitä haluaa ja sanoa sen ääneen – se kuuluu sananvapauteen.

Mutta siinä kohtaa minulla tulee raja vastaan, kun mielipiteitä perustellaan uskonnolla tai “Jumalan tahdolla”.

En itse usko mihinkään jumalaan. Minulle Jumala on ihmisten keksimä asia – ei todellinen olento. Siksi tuntuu väärältä, että uskontoa käytetään perusteluna asioille, jotka koskevat oikeita ihmisiä ja heidän elämäänsä.

Jos joku sanoo suoraan oman mielipiteensä, se on rehellistä. Mutta kun siihen liitetään “Jumala ajattelee näin”, keskustelu muuttuu hankalaksi. Silloin mielipide esitetään ikään kuin kiistattomana totuutena, vaikka kyse on silti vain yhden ihmisen näkemyksestä.

Uskonto ja todellisuus

Minulle maailma ei tarvitse jumalaa ollakseen olemassa. En usko, että Jumalaa on ollut, eikä tule olemaankaan.

Silti ajattelen, että kuoleman jälkeen voi olla jotain – ehkä jokin ulottuvuus, jota emme vielä ymmärrä. Se ei kuitenkaan tarkoita uskontoa tai jumalaa, vaan pikemminkin jotain tuntematonta, mitä tiede ei vielä pysty selittämään.

Keskustelussa pitäisi olla tilaa kaikille näkemyksille – sekä uskonnollisille että uskonnottomille. Mutta samalla olisi reilua, että mielipiteet pidetään mielipiteinä, eikä niitä perustella “ylemmällä voimalla”, jota kaikki eivät edes usko olevan olemassa.

Sananvapaus on tärkeä. Mutta yhtä tärkeää on se, miten ja millä perusteella asioita sanotaan.