Kauhajoen K-Citymarketin kauppias löysi keinon vähentää kiusaamista kouluissa

Kauhajoen K-Citymarketin kauppias Tero Väli-Torala on mies, joka ei jää jahkailemaan. Kun idea iskee, hän toimii heti. Näin syntyi myös kiusaamisen vastainen hanke, joka on sittemmin saanut kiitosta niin koululaisilta kuin kaupungin johdolta.

– “Jos saan idean, joko hylkään sen tai ryhdyn heti toimeen”, sanoo Tero Väli-Torala.

Idea syntyi matkalla töihin

Eräänä keväisenä aamuna Väli-Torala ajoi Seinäjoelta kohti Kauhajokea ja mietti, mitä voisi itse tehdä kiusaamisen kitkemiseksi. Aihe oli jälleen noussut otsikoihin, ja myös hänen ja kauppiaspuolisonsa Essi Väli-Toralan kouluikäisten lasten kautta huoli tuntui henkilökohtaiselta.

– Mietin, että mitä jos Kauhajoelle palkattaisiin henkilö, joka tukisi kiusaamiseen puuttumista koko lukuvuoden ajan, Tero kertoo.

Idea vei hänet suoraan Kauhajoen kaupunginjohtajan puheille. Väli-Torala lupasi antaa 10 000 euron tuen hankkeen käynnistämiseksi. Kaupunki innostui, ja pian palkattiin sairaanhoitaja Siru Hyvönen, joka ryhtyi vetämään koululuokille oppitunteja ja keskusteluja kiusaamisesta ja digiturvataidoista.

Tero ja Essi Väli-Torala sekä sairaanhoitaja Siru Hyvönen, joka ryhtyi vetämään koululuokille oppitunteja ja keskusteluja kiusaamisesta ja digiturvataidoista. (Kuva: K-ruoka)

Tulokset näkyivät nopeasti

Hyvösen mukaan oppilaat kokivat, että kiusaaminen oli siirtynyt yhä enemmän sosiaaliseen mediaan – alueelle, jonne aikuisten katse ei aina ulotu. Hankkeen aikana nuoret pääsivät puhumaan avoimesti kokemuksistaan ja oppimaan keinoja puuttua tilanteisiin.

Lukuvuoden lopussa tehty kysely osoitti, että työ kantoi hedelmää: kiusaaminen oli vähentynyt, keskustelukulttuuri parantunut ja kynnys kertoa aikuisille madaltunut.

– Oli hienoa, että hanke meni maaliin, mutta en olisi pettynyt, vaikka ei olisikaan. Pääasia on, että yrittää tehdä jotain, Tero Väli-Torala sanoo.

Hanke päättyi viime keväänä, mutta työ jatkuu edelleen. Siru Hyvönen toimii nyt koululaisten hyvinvointiohjaajana Kauhajoella.

Kauppiaspari, joka elää ajassa

Tero ja Essi Väli-Torala ovat pyörittäneet K-Citymarket Kauhajokea lähes kolme vuotta. Ennen sitä he toimivat kauppiaina Orivedellä. Kauhajoki on Terolle tuttu kotiseutu – ja paikka, jossa paikallisuus todella näkyy.

– Kauhajokelaisilla on vahva luotto suomalaiseen ruokaan ja kotimaisiin brändeihin, Tero kertoo.

Atrian tuotteet menevät erityisen hyvin kaupaksi – Käriste-grillimakkaraa myydään viisinkertainen määrä seuraavaan suosikkiin verrattuna.

Asiakkaita käy paljon myös naapurikunnista, ja kaupan pitkät palvelutiskit houkuttelevat ostajia laajalta alueelta. Lihamestari on työllistetty ympäri vuoden.

– Kauhajoella arvostetaan hyvää palvelua ja tuttua porukkaa tiskin takana, Essi sanoo.

Ideoita ja yhteishenkeä

Väli-Toralat uskovat jatkuvaan kehittämiseen. He rohkaisevat henkilökuntaansa ideoimaan uutta – oli kyse sitten tuotteista, työtavoista tai asiakaspalvelusta.

– Maailma menee eteenpäin. Jos jäämme paikallemme, meitä ei odoteta. Pyrimme olemaan viimeisiä, jotka torppaavat uusia ideoita, Tero toteaa.

Kaupan väkeä kiitetään usein hyvästä palvelusta, ja palautteet käydään läpi yhdessä. – On tärkeää, että kiitokset menevät perille niille, jotka ne ansaitsevat, Essi sanoo.

Työ ja elämä kulkevat rinnakkain

Kauppiaspariskunnalle työ on elämäntapa. Iltaisin käydään yhdessä läpi päivän asioita – usein sohvalla rentoutuen, mutta läppäri sylissä. Silti lomat on pyhitetty yhdessäololle.

– Talvisin suuntaamme perheen kanssa Rukalle laskettelemaan. Siellä unohtuu hetkeksi työ ja arki, Essi kertoo.

Välillä arkea rikastetaan myös yhteisillä retkillä henkilökunnan kanssa. Viime syksynä koko porukka suuntasi Seinäjoelle syömään ja kuuntelemaan Vesteristä yhtyeineen.

– Nauru raikasi bussissa, ja kaikilla oli hauskaa. On hienoa, että porukka viihtyy yhdessä – niin töissä kuin vapaa-ajallakin, Tero sanoo hymyillen.

Tero ja Essi Väli-Toralan tarina osoittaa, että vastuullisuus ja paikallisuus voivat kulkea käsi kädessä – ja että kauppias voi olla paljon enemmän kuin kauppias.

Alkuperäinen juttu oli Pirkka-lehdessä 11/2025