Teemu Keskisarja – häirikkö vai pelastaja?

Perussuomalaisten varapuheenjohtajan nousu ja sen seuraukset puolueelle ja hallitukselle.

Vallankumouksen kaikuja

Suomalaisessa puoluehistoriassa on hetkiä, jotka jäävät syväksi merkinnäksi. Kesäkuu 2017 oli sellainen. Jussi Halla-aho syrjäytti Timo Soinin johtaman perussuomalaisen johdon ja teki sen tavalla, jota harvoin nähdään demokraattisessa puolueessa: käytännössä yhdessä päivässä puolueen sisällä tapahtui vallankumous.

Kahdeksan vuotta myöhemmin perussuomalaisten kenttä kuohuu jälleen. Keskellä kuohuntaa on kansanedustaja, historioitsija ja tietokirjailija Teemu Keskisarja. Hänen nousunsa puolueen ykkösvarapuheenjohtajaksi viime kesän puoluekokouksessa on saanut monet kyselemään: onko tässä uusi Halla-aho?

Kirjaviisas häirikkö

Keskisarja on monella tapaa poikkeus suomalaisessa politiikassa. Hän ei ole perinteinen järjestötaustainen poliitikko, vaan historiantutkija, joka tunnetaan värikkäistä tietokirjoistaan ja provosoivasta tyylistään.

Hänessä on piirteitä, jotka muistuttavat Halla-ahoa: terävä kynä, kyky ärsyttää poliittista eliittiä ja akateeminen tausta. Siinä missä Halla-aho puhutteli Scripta-bloginsa kautta tiettyjä kansalaispiirejä, Keskisarja on tavoittanut suuren yleisön kirjoillaan. Ja siinä missä monet poliitikot pyrkivät silottelemaan sanomisiaan, Keskisarja tuntuu valitsevan päinvastaisen tien.

Viime kesänä hän villitsi puoluekokouksen väen ja kaatoi Mari Rantasen, joka oli paitsi sisäministeri myös puheenjohtaja Riikka Purran lähimpiä luottohenkilöitä. Voitto ei ollut pelkästään henkilökohtainen, vaan samalla osoitus siitä, että osa kentästä haluaa räväkämpää linjaa.

Purran ongelmallinen varamies

Puheenjohtaja Riikka Purra on tottunut hallitsemaan puoluetta tiukasti. Hän on rakentanut itsestään thatcherilaista johtajakuvaa: jämäkkä, analyyttinen ja johdonmukainen. Mutta Keskisarja ei sovi helposti tämän kuvan rinnalle.

Ensinnäkin hän on kulkenut omia polkujaan tilanteissa, joissa puoluejohto olisi toivonut yhtenäistä linjaa. Kun pääministeri Petteri Orpo arvosteli äärioikeistolaiseksi luonnehdittua 612-kulkuetta joulukuussa 2024, moni perussuomalainen kansanedustaja perui osallistumisensa. Keskisarja ei perunut. Hän marssi kulkueessa, vaikka tiesi sen ärsyttävän sekä Orpoa että Purraa.

Toiseksi, hän on kritisoinut puolueen omia linjauksia. Kun PS kertoi Ylen sopeutuksista ”historiallisina”, Keskisarja torppasi esityksen vähäpätöiseksi. Tämä koettiin puoluejohdossa lähes kapinaksi.

Retoriikka, joka iskee hermoon

Keskisarjan kieli on ollut yksi hänen voimakkaimmista aseistaan – ja myös suurin riskinsä. Ylen A-studiossa hän puhui maahanmuutosta ”heikkolaatuisina tulokkaina”:

– ”Se (maahanmuutto) ei ole pelkästään uhka, se on osittain toteutunut katastrofi ja Suomen loppu. Yhdessä sukupolvessa satojatuhansia enimmäkseen heikkolaatuisia tulokkaita. Samaan aikaan supisuomalaisten syntyvyys on romahtanut.”

Kun toimittaja pyysi täsmennystä, hän jatkoi:

– ”Onko joku meistä sitä mieltä, että esimerkiksi afrikkalaiset ja lähi-itäläiset ovat koulutuksellisesti, sivistyksellisesti, ammatillisesti samalla tasolla kuin suomalaiset?”

Tämä ei ollut enää pelkkää provosointia vaan suora hyökkäys ihmisarvoa vastaan, mikä sai aikaan voimakkaan reaktion hallituskumppaneissa ja myös Kokoomuksessa.

Kopran kontrasti

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jukka Kopra oli yksi ensimmäisistä, joka kommentoi Keskisarjan lausuntoja. Hänen sanansa olivat merkillepantavat:

– ”Jos asioihin haluaisi löytää oikeasti ratkaisuja, niin sitä ei tehdä leimaavilla kärjistyksillä, joilla kerätään enemmän huomiota kuin viedään asioita eteenpäin.”

Ironista kyllä, Kopra itse oli yhdeksän vuotta aiemmin tunnettu kovasta linjastaan, kun hän puhui turvapaikanhakijoista ja vaati ”punainen leima takapuoleen ja ulos maasta”. Nyt hän seisoo maltillisemman retoriikan puolustajana ja kritisoi Keskisarjan kärkevyyttä.

Kopran kommentti alleviivaa muutosta: siinä missä Keskisarja kiihdyttää keskustelua äärimmilleen, hallituskumppanit yrittävät pitää keskustelun ”vastuullisena”.

Purra puristuksessa

Keskisarja ei ole Purralle helppo kumppani. Hän ei kuulu Purran sisäpiiriin, eikä hän ole rakentanut poliittista uraansa osaksi puolueen koneistoa. Mutta koska hänellä on vahva kentän tuki, Purra ei voi häntä sivuuttaa.

Tämä näkyy myös hallituksen arjessa. Keskisarja vie keskustelua identiteettipolitiikkaan ja maahanmuuttokysymyksiin, kun taas Purra haluaisi pitää esillä talouskuria ja julkisen talouden tasapainotusta. Yhdessä he kuitenkin muodostavat eräänlaisen ”hyvä poliisi – paha poliisi” -asetelman: Purra rakentaa uskottavuutta, Keskisarja kerää protestienergiaa.

Kysymys kuuluu: onko tämä asetelma strateginen vai pakon sanelema?

Historia toistaa itseään?

Kun tarkastelee perussuomalaisten historiaa, toistuu tietty kaava. Timo Soini hallitsi puoluetta pitkään, mutta hänen linjaansa vastaan nousi Halla-aho. Nyt Purra hallitsee, mutta hänen linjaansa vastaan voi nousta Keskisarja.

Skenaario, jossa perussuomalaiset kärsivät suuren tappion seuraavissa eduskuntavaaleissa, voisi avata tien Keskisarjan nousulle. Puoluekokous kesällä 2027 voisi olla uusi käännekohta – jopa uusi vallankumous.

Eroja kuitenkin on. Purra ei ole väsynyt, toisin kuin Soini aikanaan, ja hän johtaa kotimaasta käsin, ei ulkoministerinä maailmaa kiertäen. Hänen asemansa on siis toistaiseksi vahvempi. Mutta jos kentän kärsimättömyys kasvaa, Keskisarja voi muuttua uhaksi.

Hallituksen kestokyky

Hallitus käy parhaillaan vakavia keskusteluja luottamuksen palauttamiseksi. On epätodennäköistä, että se kaatuisi suoraan Keskisarjan puheisiin. Mutta kysymys on, voiko sama linja jatkua koko vaalikauden.

Kokoomukselle ja RKP:lle Keskisarja on kiusallinen hallituskumppani, mutta he tietävät myös, että hallituksen kaatuminen avaisi tien poliittiselle epävarmuudelle. Purralle hän on sekä voimavara että riski.

Jos puolueen kannatus lähtee jyrkkään laskuun, Keskisarja voi olla se hahmo, joka kanavoi pettymyksen. Mutta jos kannatus pysyy vakaana, hän jää puheenjohtajan varjoon – värikkäänä mutta sivussa päätöksenteosta.

Loppuskenaario

On täysin mahdollista, että Teemu Keskisarja jää historian kirjoihin värikkäänä välisoittona. On myös mahdollista, että hänestä tulee seuraava suuri vallankumouksellinen perussuomalaisissa.

Se riippuu kahdesta tekijästä: puolueen vaalimenestyksestä ja Purran johtajuuden kestävyydestä. Jos vaalitappio tulee, kenttä etsii uutta suuntaa. Ja silloin Keskisarja tai hänen kannattajansa voivat iskeä entistä kovemmin.

Sitä ennen hallituskumppaneiden on kuitenkin kestettävä Keskisarjan retoriikkaa – ja Purran on opittava elämään varapuheenjohtajan kanssa, jota hän ei koskaan erityisesti halunnut.