Sauli Niinistön rintakuva paljastettiin Presidentinlinnassa
Presidentti Sauli Niinistön pronssinen rintakuva on paljastettu juhlallisin menoin Presidentinlinnassa. Teoksen on veistänyt kuvanveistäjä Matti Peltokangas, ja se saa pysyvän paikkansa Presidentinlinnan Atriumissa, jossa ovat esillä myös muiden entisten tasavallan presidenttien muotokuvat.
Niinistö toimi Suomen tasavallan presidenttinä vuodesta 2012 vuoteen 2024, ja hänen rintakuvansa täydentää näin presidenttien perinteistä muotokuvagalleriaa.
Aiempi muotokuva eduskunnassa
Niinistön taideteoshistoriaan kuuluu myös toinen merkittävä muotokuva: hänen puhemiesmuotokuvansa paljastettiin eduskunnassa helmikuussa 2013. Tuolloin esitelty maalaus on taiteilija Marjatta Tapiolan käsialaa. Niinistö johti eduskuntaa puhemiehenä valtiopäivillä 2007–2010.
Miksi rintakuvat ja muotokuvat eivät aina näytä malliltaan?
Kysymyksesi siitä, miksi nämä teokset eivät näytä täysin malliltaan ja miksi ne voivat vaikuttaa jopa etäisiltä tai ”halveksivilta”, on hyvin ymmärrettävä – monet ihmiset kokevat muotokuvataiteen vieraan tai vaikeaselkoisen näkökulman.
On kuitenkin hyvä huomata:
1. Taiteilijan tyyli vaikuttaa voimakkaasti lopputulokseen
- Sekä Peltokangas että Tapiola ovat tunnettuja omaleimaisista, vahvasti ilmaisullisista tyyleistään.
- Peltokankaan veistokset ovat usein kulmikkaita, karheita ja pelkistäviä.
- Tapiola taas käyttää ekspressiivisiä ja joskus jopa mytologisia piirteitä.
- Nämä tyylit eivät pyri valokuvantarkkaan realismiin.
2. Muotokuvan tarkoitus ei ole aina kopioida ulkonäköä
Perinteisessä muotokuvataiteessa teoksen on tarkoitus välittää:
- Henkilön luonnetta
- Ajan henkeä
- Taiteilijan tulkintaa
- Eikä vain fyysisiä piirteitä
Taiteilija ei siis välttämättä yritä ”jäljennöstä” vaan tulkintaa.
3. Tulkinta ei ole kommentti henkilöstä
Vaikka muotokuvat eivät näytä realistisilta, se ei tarkoita, että taiteilija tai tilaaja pyrkisi halventamaan mallia. Suomessa presidenttien muotokuvaperinne on nimenomaan taiteilijalähtöinen: taiteilija saa tehdä omannäköisensä työn ilman poliittista tai imagollista ohjausta.
Tämän vuoksi visuaalinen lopputulos voi olla hyvinkin rohkea tai poikkeava.
4. Monet ihmiset kokevat samanlaista hämmennystä
On täysin tavallista, että yleisö pohtii, miksi teos ei ”näytä siltä miltä pitäisi”. Tämä on osa taiteen ja katsojan välistä vuoropuhelua. Taide ei aina pyri miellyttämään – joskus sen tarkoitus on herättää tunteita, ajatuksia ja keskustelua.