Ne kellä on rahaa eivät tiedä, mitä niukkuudessa eläminen on
Kuka olisi uskonut, että minä joskus kirjoittaisin omasta köyhyydestä mutta niin vaan minä teen. Olen kuullut tarinoita, että köyhyyden nujertama on päättänyt päivänsä tai harkitsee tekevänsä sen eläkkeelle jäädessään tai kun lapset ovat aikuisia, ehkä ne sitten sen ymmärtävät paremmin.
En voi kiistää etteikö minulla olisi vihaa ja raivoa päättäjiä, yhteiskuntaa, systeemiä, koko elämää kohtaan. Tai kun vuosien aikana kertynyt velkaa niin paljon, ettei siitä pääse koskaan eroon, vielä kun on kuullut olevansa yhteiskunnalle vain taakka ja menoerä, se painaa mielen alas.
Minä tapasin 2000-luvun alussa pääministeri Lipposen Seinäjoella. Sain mahdollisuuden jutella hänen kanssaan ja olin kiinnostunut juttelemaan kun hän oli jossakin yhteydessä tuonnut esille että hän ymmärttää mitä on olla köyhä. Minä sitten päätin häntä vähän valistaa köyhyydestä oletetulla tapahtumalla. Laitoin vertauksena minun ja hänen jääkaapin ja totesin että kummankin jääkaappi on tyhjä, mitä tapahtuu? No, Lipponen ei katso kauaa omaa tyhjää jääkaappia vaan käy ostamassa sinne sen tuotteen minkä hän tarvitsee. Minä taas joudun katsomaan tyhjää jääkaappia paljon pitempään jopa päiviä.. koska ei ole sitä rahaa tai luottokorttia millä sen jääkaapin täyttää. Siihen pääministeri totesi, että ”olipas kyllä hyvä vertaus”.
Tietysti pitää myös sitä tosiasiaa tuoda esille, että jotakin olisin voinnut tehdä toisin etten olisi nyt vuonna 2024 tässä tilanteessa. Nyt kuitenkin on tämä hetki ja tulevaisuus, turha sitä on alkaa murehtimaan menneitä vaan miettiä tämäpäivän elämistä ja huomista.
Köyhyys voi olla myös rikkaus, mutta miten? Ymmärrän paremmin ihmisiä jolla ei ole sitä rahallista vipuvartta. On sanonta, että ”köyhän antaa vähäisestä, rikkaat ei mistään”. Tässä lauseessa on totuudensiemen vai onko?. Tämähän menee ihan yks yhteen, köyhä ymmärtää toista köyhää kun taas rikas ymmärttää toista rikasta. Minä olen kuitenkin hyvä ihminen, hyvyys näkyy ulospäin, mutta hyvän ihmisen sisälle ei näe kukaan. Kaiken kaikkiaan olen elännyt hyvän elämän, vaikka joskus tuntuu siltä, etten enää jaksa.
Olen koko elämäni ollut suomalaisen terveydenhuollon hoidettavissa, siitä iso kiitos ❤️ Vuonna 1982 minulla todettiin verisairaus joka luokitellaan verisyöväksi ja tuon sairauden kohdalla tulen olemaan koko ikäni hoitokontrolleissa.
En saannut käydä armeijaa vaan sain vuonna 1985 ”punaiset paperit – hullun paperit” kuten tuolloin ajateltiin kun vapautetaan kokonaan armeijan palveluksesta, en saannut mahdollisuutta käydä miestenkoulua. Tuon sairauden takia olen ollut monet kerrat jopa isoissa leikkaushoidoissa. Vuonna 2019 sain sitten syöpädiagnoosin, minulla todettiin nielusyöpä (seksisyöpä) ja sitä hoidettiin kahden kuukauden ajan sädehoidoilla ja kemoterapialla. Hoitojen jälkeen nieluni ei ole enää koskaan ns. normaali, syöminen ja juominen kärsii. 2022 sain nopeassa ajassa kolme eri TIA-kohtausta jotka aiheuttivat minulle pysyviä muutoksia aivotoiminnassa. Kun ihminen kohtaa vastoinkäymisiä, niin joidenkin kohdalla se kasvattaa luonnetta, minulle ainakin näin kävi!