Miksei itsemurhasta uutisoida sen oikealla nimellä? Somehuhumyllyn keskellä viranomaisten ja median on tasapainoiltava faktojen kanssa

Itsemurhista on tärkeää puhua – mutta toivon näkökulmasta. Näin painottaa Mieli ry:n kriisitoimintojen päällikkö Marena Kukkonen, joka muistuttaa, että itsetuhoisista ajatuksista itse tekoon on vielä pitkä matka.

Suomessa viranomaiset ja media noudattavat tarkkaa harkintaa tiedottaessaan itsemurhatapauksista. Syynä ei ole salailu, vaan vastuu: vääränlainen tai liian yksityiskohtainen uutisointi voi aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Miksi poliisi ja media eivät kerro suoraan, että kyse on itsemurhasta?

Poliisin tiedotteissa tapahtumien taustat kerrotaan usein niukasti. Tiedotteessa saatetaan todeta, että tapauksessa ei epäillä rikosta tai onnettomuutta. Jos kuolema tapahtuu esimerkiksi rautatiellä, moni osaa päätellä, mistä on kyse.

– Kun jotakin tapahtuu, on tärkeää tiedottaa ja uutisoida, ettei asioista leviä turhaa spekulaatiota. On kuitenkin tehtävä rajanveto: mikä on riittävää informaatiota ja mikä on ihmisten turhan mielenkiinnon tyydyttämistä, Kukkonen sanoo.

Some-aikana huhut leviävät nopeasti. Viranomaisten tehtävänä on kuitenkin pysyä faktoissa ja tutkia tapahtumien taustat huolellisesti. Kuolemansyyn selvittäminen voi kestää, eikä viranomainen voi kertoa tarkempia tietoja ennen varmistusta.

Lain ja etiikan rajoissa

Kuolemansyyn selvittäminen on salassa pidettävää tietoa. Samoin yksilön terveystiedot eivät kuulu julkisuuteen. Nämä lait ohjaavat viranomaisten ja median toimintaa.

Lisäksi taustalla vaikuttaa huoli niin sanotusta kopiointivaikutuksesta: tarkat kuvaukset tapahtumapaikasta tai tekotavasta voivat lisätä riskiä uusille itsemurhille.

– On tärkeää, ettei uutisointi luo ”hot spotteja”, jotka voisivat laukaista ajatuksia ihmisissä, joilla on jo riski joutua vaaraan, Kukkonen painottaa.

Sosiaalisen median kaksijakoinen rooli

Sosiaalinen media voi olla sekä uhka että mahdollisuus. Toisaalta verkossa leviävät huhut ja sensaatiohakuiset kirjoitukset voivat syventää pahaa oloa. Toisaalta some tarjoaa tilan, jossa ihmiset uskaltavat puhua ja hakea tukea.

– Somessa on paljon vertaistukea. Kun ihmiset uskaltavat puhua, he voivat saada apua ennen kuin tilanne kriisiytyy, Kukkonen sanoo.

Nuoret eivät ymmärrä lopullisuutta

Nuorten kohdalla riski on erityisen suuri. Kehityksellisesti he eivät vielä kykene hahmottamaan elämän haasteiden mittasuhteita tai itsemurhan lopullisuutta.

– Pettymykset saattavat tuntua ylivoimaisilta, koska niitä ei ole aiemmin kokenut. Nuorilla ei ole vielä pitkän aikavälin ongelmanratkaisukykyä, Kukkonen selittää.

Siksi aikuisten rooli on ratkaiseva: he voivat tarjota kuuntelevan korvan, tukea ja toivoa silloin, kun nuori sitä eniten tarvitsee.

Onnellinen maa, synkkä todellisuus – mitä tapahtuu nuorillemme?

Kirjoitin kesäkuussa artikkelin, jossa toin esille, että Suomi on jo kahdeksatta vuotta peräkkäin nimetty maailman onnellisimmaksi maaksi. Silti itsemurhatilastot kertovat toisenlaista tarinaa.

Vuonna 2023 Suomessa teki itsemurhan 752 ihmistä – yli kolme kertaa enemmän kuin tieliikenteessä kuolleita. Suomessa tehdään siis noin kaksi itsemurhaa päivässä, maassa, jonka onnellisuusmittari on maailman ykkönen.

Pahinta on se, että nuorten – erityisesti alle 25-vuotiaiden – itsemurhat ovat selvästi lisääntyneet. Vuonna 2023 116 nuorta päätti elämänsä oman käden kautta. Se on 28 enemmän kuin vuotta aiemmin. 15–19-vuotiaiden itsemurhakuolleisuus lähes kaksinkertaistui.

Meidän on kysyttävä: mitä tapahtuu nuorillemme?

Kesäkuussa Kemissä tapahtui jälleen onnettomuus kaupungintalon kattotasanteella. Edellinen vastaava tapaus sattui samasta rakennuksesta kolme vuotta aiemmin. Vaikka tapahtumaa ei virallisesti kommentoitu tarkemmin, moni paikallinen ymmärsi, mistä oli kyse.

Nyt näköalatasanne on suljettu, ja kaupunki suunnittelee parempia turvaratkaisuja ennen sen avaamista uudelleen. Tavoitteena on estää vastaavat tragediat ja varmistaa, ettei kaupungintalosta muodostu paikkaa, joka houkuttelee itsemurhaa harkitsevia.

Eilen Helsingin Jätkäsaaressa kaksi nuorta tyttöä päätti elämänsä hyppäämällä alas. Mikä vaivaa nuorisoa ja mikä vaivaa yhteiskuntaa, kun tällaisia tapahtuu yhä enemmän? Ratkaisua ei ole helppo löytää, mutta on selvää, että nyt tarvitaan tekoja – ei enää pelkkiä puheita ja surkutteluja.

Noin 120 nuoren tai lapsen itsemurhaa vuodessa on liikaa. Meidän on koottava kaikki toimijat yhteen ja mietittävä, mitä tehdään. Ratkaisujen on tultava nyt.

Miten itsemurhista tulisi uutisoida?

Kukkonen korostaa: itsemurhista pitää puhua – mutta toivon näkökulmasta. Selviytymistarinat ja tieto siitä, että apua on saatavilla, voivat pelastaa henkiä.

– Kun uutisoidaan, on tärkeää kertoa myös, mistä saa apua ja että vaikeista tilanteista voi selvitä. Mikään asia ei ole mustavalkoinen, Kukkonen sanoo.

Tarvitsetko apua? Jos sinulla tai läheiselläsi on itsetuhoisia ajatuksia, älä jää yksin. Apu on lähellä:

• Mieli ry:n kriisipuhelin: 09 2525 0111 (päivystää ympäri vuorokauden)
• Helsingin kaupungin kriisipäivystys: 09 310 44222
• Kirkon palveleva puhelin: 0400 221 180 (päivittäin klo 18–24)
• Oman hyvinvointialueen sosiaali- ja kriisipäivystys

Asiasta kertoi ensin MTV uutiset

Minun tekemä musiikkivideo (tekoälyä hyödyntäen)