Henkilötiedot voivat valehdella – Minä en ole olemassa!

Syntymäaika Ari-Pekan henkilöllisyystodistuksessa heitti kokonaisella kuukaudella, mutta sen muuttaminen ei ollut helppoa, eikä edullista.

Sami Lotila, Hymy / 2010

Olenko minä todellakin se tyyppi, jona henkilöllisyystodistukseni minut esittelee? Milloin minä olen syntynyt? Näin kimurantteja kysymyksiä joutui Ari-Pekka Harju pohtimaan toistuvasti elämänsä 26 ensimmäisen vuoden aikana.

Ei, Ari-Pekka ei ollut mieleltään tasapainoton. Hänen henkilöllisyystodistuksessaan sattui vaan olemaan syntymäaika, joka ei pitänyt paikkaansa! Todistus väitti Ari-Pekan syntyneen kuukautta myöhemmin kuin mitä hän oli oikeasti syntynyt. Todellisuudessa Ari-Pekka on putkahtanut ihmisten ilmoille vuoden 1964 toukokuussa, eikä kesäkuussa, kuten henkkarissa seisoi. Kuukaudenpäivä sentään oli oikea.

Eikä kyse ollut vain henkilöllisyystodistuksesta, sillä väärä kuukausi oli kaikissa minun henkilökohtaisissa papereissani, myös ajokortissa ja passissa, Ari-Pekka kertaa. Paperit oli myönnetty henkilölle, jota ei ollut todellisuudessa olemassa. Sama väärä henkilötunnus oli myös esimerkiksi työsopimuksissani ja koulutodistuksissani ja pankin tiedostoissa. Niiden muuttaminen jälkikäteen on erittäin vaikeaa, ellei jopa osittain täysin mahdotonta.

Nyt Ari-Pekka Harjulla, 45, on oikealla syntymäpäivämäärällä varustettu henkilökortti taskussaan kotonaan Seinäjoella. Toisin oli 16-vuotiaana, jolloin hän oli hankkinut itselleen ensimmäisen henkilötodistuksensa Kemissä. Siihen merkittiin virheellinen syntymäaika.

Olin jo tuolloin täysin varma, että papereissani oleva syntymäkuukausi on väärä, mutta jostain syystä asialle ei tehty mitään. Juttelin asiasta äitinikin kanssa, mutta hän ei tainnut pitää juttua kovinkaan tärkeänä. Myöhemmin murrosiässä kivahdin äidilleni näinkin: Äiti, oletko varma edes nimestäni?!

– Äitini sukulaiset olivat ihmetelleet syntymäkuukauttani alusta alkaen. He muistivat, miten minua oli esitelty heille potrana pikkupoikana kesäkuussa 1964, eli samassa kuussa, jolloin olin virallisten papereideni mukaan vasta syntynyt!

Ari-Pekka kantoi väärällä päivämäärällä varustettua henkkaria taskussaan reilut 10 vuotta. Ajan mittaan asia alkoi kuitenkin vaivata häntä, ja lopulta hän päättikin oikaista virheen vieraillessaan Keminmaan kirkkoherranvirastossa vuonna 1991.

Kirkkoherranvirastosta otettiin puheluja Ouluun, jossa olin käynyt syntymässä. Pala palalta totuus alkoi valjeta, ja lopulta sain papereihini oikean syntymäpäivän.

-Paikallisessa seurakunnassa ei uuteen ”henkilöllisyyteeni” suhtauduttu kovinkaan myönteisesti. Asenne oli se, että minä olin itse syypää ongelmiini.

OLIKO KÄTILÖ HUTILO?

Ari-Pekan syntymän aikoihin eli 1964 olivat tietokoneet vielä tuntemattomia kapistuksia. Sairaaloissakin kaikki kirjoitus- ja rekisteröintityö tapahtui käsin. Todennäköistä onkin, että vuorossa ollut kätilö oli kovassa kiireessä raapustanut Ari-Pekan syntymäajan syntymätodistukseen epäselvällä käsialalla. Kirkkoherranvirastossa ei käsialasta saatu täysin selvää, ja toukokuuta tarkoittava numero viisi vaihtui kesäkuuta tarkoittavaksi kuudeksi.

Niin siinä varmaan on käynyt. Tarina on niin uskomaton, etteivät poliisitkaan uskoneet minua, kun hain myöhemmin ajokorttia uudella, oikealla henkilötunnuksellani. Tunnistamisen vuoksi he kysyivät minulta kolme henkilökohtaista kysymystä, joihin minun piti vastata oikein. Pakko tunnustaa, mutta muistin yhden lapseni syntymäajan väärin… Sain kuitenkin uuden kortin.

Hetken aikaa eli ainakin kuukauden Ari-Pekalla oli käytössään kaksi eri henkilötunnusta, sillä vanhaa ei poistettu käytöstä heti, kun uusi oli astunut voimaan. Jonkun aikaa Ari-Pekka kirjoitti virallisiin papereihinsa myös sellaista tunnusta, jossa on tunnuksen loppuosa oikein, mutta alkuosaa on itse muutettu kuukauden kohdalta. Tällainen itse tehty ”sekatunnus” kelpasi Ari-Pekan mukaan hyvin muun muassa vakuutusvirkailijoille.

KULUT OMASTA PUSSISTA

Erikoista on sekin, että Ari- Pekan on pitänyt pulittaa omasta pussistaan kaikki kulut, joita henkilöllisyystodistuksen ja muiden asiapapereiden vaihtaminen on hänelle tuottanut.

– Ei kukaan tai yksikään virasto tai vastaava ole tarjonnut minulle rahallista apua. Minun on pitänyt uudistaa kaikki korttini ja paperini ja esimerkiksi passini omalla rahallani. Vanhoja todistuksia ja muita en lähde edes muuttamaan.

– Muuta myönteistä en pysty koko sotkusta löytämään, mutta se lohduttaa, että tuskin joudun enää koskaan hakemaan itselleni uutta työtä. Työnhaussa haastattelijat saattaisivat ihmetellä, miten koulu- ja työtodistuksissani on eri syntymäpäivä kuin uudessa henkilökortissani, urheiluseura Seinäjoen Sisun hommissa työskentelevä Ari-Pekka kirahtaa.

Väestörekisterikeskus: ”Virheet aina mahdollisia”

– Onhan tuo ihan mahdollinen tapaus, vaikken olekaan vastaavasta kuullut, Väestörekisterikeskuksen kehityspäällikkö Kai Välimäki kommentoi Ari-Pekka Harjun koettelemuksia henkilötunnuksensa kanssa.

Välimäen mukaan Suomi on muuttunut tällaistenkin asioiden suhteen melkoisesti viimeisen noin 40 vuoden aikana. Vielä 1960-luvulla tieto eri instituutioiden välillä kulki käsinkirjoitettuina asiakirjoina, eikä edes sairaaloilla ollut sähköisiä tietokantoja. Suomessa ei ollut henkilötietolakia, joka olisi säädellyt tiedonkulkua ja -tallentamista.

Virheet ovat aina mahdollisia niin kauan kuin mukana on inhimillinen tekijä, eli henkilö, joka syöttää tiedot tietokoneelle. En siis voi luvata, että tällaista ei pääse enää koskaan tapahtumaan, Välimäki korostaa.

Välimäki ei kuitenkaan usko, synnytyssairaaloissa sattuu hetojen synttämisessä paljon ”lyöntivirheitä”, etenkään suhteutettuna siihen, että vuosittain Suomessa syntyy noin 60 000 lasta. Ari-Pekka Harjun tapauksesta Välimäki on niin kiinnostunut, että pyytää häntä ottamaan yhteyttä Väestörekisterikeskukseen, tai vaihtoehtoisesti lähimpään maistraattiin.

– Jos henkilön on uusittava dokumenttejaan jonkun muun suorittaman erehdyksen takia, hänelle aivan varmasti maksetaan kaikki kulut, Välimäki lohduttaa.