Natsin mieli – Saksan kansallissosialistien nousu

Adolf Hitler oli kuin Vladimir Putin kulissien takana: arvoituksellinen, ylpeä ja vaarallinen – ja samalla yhä yksinäisempi. Historioitsija Laurence Reesin teos Natsin mieli voisi yhtä hyvin olla kertomus myös Putinin tiestä valtaan.

Brittiläinen palkittu historioitsija käy kirjassaan läpi Saksan kansallissosialistien nousun 1920-luvun poliittisesta marginaalista aina Hitlerin valtakauden tuhoon vuonna 1945.

Reesiä motivoi filosofi Karl Jaspersin varoitus: “Se, mikä on tapahtunut, on varoitus. Sen unohtaminen on rikos. Se täytyy pitää jatkuvasti mielessä.” Siksi teos peilaa menneisyyden tapahtumia myös nykypäivään.

Salaliittojen voima

Ensimmäisen maailmansodan tappio ja Versailles’n rauhan nöyryytys loivat otollisen maaperän salaliittoteorioille. Suosituin niistä oli selkäänpuukotusteoria, jonka mukaan Saksa olisi voinut voittaa sodan ilman juutalaisten ja sosialistien väitettyä petosta.

Hitler tarttui tähän ja rakensi uransa sodanjälkeisen kaaoksen, vallankumousyritysten ja talousvaikeuksien syyllistämiselle. Juutalaisista tuli monien saksalaisten silmissä syntipukkeja kaikkeen pahaan.

Vuoden 1919 kommunistikapina Berliinissä ja johtajien Karl Liebknechtin ja Rosa Luxemburgin teloitukset lisäsivät bensaa liekkeihin.

Eliitin ratkaiseva rooli

Vaikka moni aristokraatti halveksi entistä korpraalista, presidentti Paul von Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi tammikuussa 1933. Tarkoitus oli pitää hänet ohjattavissa – mutta Hitler käänsi tilanteen edukseen.

Hän tiesi tarvitsevansa asevoimien, oikeiston ja suuryritysten tukea. Helmikuussa 1933 Hermann Göring kutsui maan merkittävimmät liikemiehet kokoukseen. Hitler lupasi puolustaa kapitalismia ja hajottaa demokratian. Pian natsipuolueelle virtasi miljoonien arvoisia lahjoituksia, muun muassa IG Farbenilta.

Liike-elämän johtajat näkivät natsien tarjoavan vakautta ja mahdollisuuksia – ja tekivät tietoisesti valinnan tukea Hitleriä.

Sodan jälkeen takaisin työelämään

Kolmannen valtakunnan romahdettua monet natsit poistettiin väliaikaisesti työelämästä. Jo parin vuoden kuluttua suuri osa palasi kuitenkin takaisin tehtäviinsä.

1950-luvun Länsi-Saksassa entiset natsit nousivat jälleen vaikutusvaltaisiin asemiin. Käytännön syyt painoivat: valtio ei olisi voinut toimia ilman heidän osaamistaan.

Kylmän sodan kiristyessä lännelle tärkeämpää oli vahvistaa Saksaa kuin pitää kiinni ankarista rangaistuksista. Niinpä pakkotyövoiman käytöstä syytetty Ferdinand Porsche vapautettiin jo 1947 ja sotarikoksista tuomittu teollisuusmies Alfried Krupp vapautui 1951 jatkamaan liiketoimintaansa.

Historian varoitus

Reesin mukaan natsien valtaannousu ei ollut väistämätöntä eikä pelkästään yhden miehen ansiota. Se oli seurausta sodan traumasta, salaliittoteorioista, talouskriiseistä ja eliitin laskelmoidusta yhteistyöstä.

Hänen viestinsä on ajankohtainen: menneisyyden unohtaminen on vaarallista. Natsien nousu osoittaa, kuinka nopeasti demokratia voi murentua, jos yhteiskunnan eri kerrokset kääntyvät sen arvoja vastaan.

Laurence Rees: Natsin mieli. Suomentanut Tähti Schmidt. 487 s. Kustannusosakeyhtiö Tammi