Miljonääri rakensi lähes 100 taloa kodittomille kotikaupungissaan
Kodittomuus on yhä merkittävä ongelma ympäri maailmaa ja koskettaa kaikenkokoisia kaupunkeja. Hallitusten, kansalaisjärjestöjen ja erilaisten organisaatioiden ponnisteluista huolimatta pysyvän ratkaisun löytäminen on osoittautunut vaikeaksi. Kanadan New Brunswickin Frederictonissa (n. 63 000 asukasta) miljonääri Marcel LeBrun päätti tarttua asiaan henkilökohtaisesti.
Marcel LeBrun on kanadalainen yrittäjä ja teknologia-alan vaikuttaja, joka perusti ja johti menestynyttä sosiaalisen median seurantaan keskittynyttä yritystä nimeltä Radian6. Yritys myytiin vuonna 2011 Salesforce-teknologiayhtiölle, minkä ansiosta LeBrunista tuli miljonääri. Kaupan jälkeen hän on keskittynyt erityisesti hyväntekeväisyyteen ja yhteiskunnallisiin hankkeisiin kotiseudullaan.
LeBrun ohjasi varallisuutensa yhteiskunnallisesti merkittävään hankkeeseen myytyään yrityksensä. Havaittuaan Frederictonin pahenevan kodittomuuskriisin hän perusti aidatun asuinalueen nimeltä 12 Neighbours, johon rakennettiin 99 pientä taloa sekä yrityskeskus. Tavoitteena on tarjota kodin lisäksi työmahdollisuuksia ja uusi alku apua tarvitseville.
Kodittomuus koskettaa noin 1 600 ihmistä ja LeBrun näki tilaisuuden vaikuttaa tilanteeseen konkreettisesti. Hänen visionsa 12 Neighbours -yhteisöstä ei rajoittunut pelkkään katon tarjoamiseen pään päälle, vaan pyrkii luomaan turvallisen ja tukevan elinympäristön. Asunnot ovat täysin kalustettuja ja niissä on keittiö, olohuone, makuuhuone, kylpyhuone sekä aurinkopaneelit katolla.
LeBrun pitää asunnon omistamista tärkeänä ja uskoo sen lisäävän vastuullisuutta ja elämän vakautta. Yhteisön asukkaille tarjotaan mahdollisuus omistaa oma kotinsa, mikä vahvistaa sitoutumista ja edistää yhteisöllisyyttä.
Turvallisuuden takaamiseksi alueella on käytössä tiukat turvajärjestelyt, kuten aidatut sisäänkäynnit ja kameravalvonta. Tavoitteena on tarjota asukkaille rauhallinen ja suojattu ympäristö.
LeBrun perusti myös tehtaan, jossa vapaaehtoiset rakentavat talot nykyaikaisia valmistusmenetelmiä hyödyntäen. Yksi pieni talo valmistuu noin neljässä arkipäivässä, ja rakennukset toimitetaan valmiiksi kalustettuina paikan päälle betoniperustuksille.
Asumisen lisäksi hanke panostaa työllistymiseen. Yhteisön yrityskeskuksessa asukkaat pyörittävät muun muassa kahvilaa ja silkkipainoyritystä, jotka tarjoavat tuloja ja lisäävät yhteyttä ympäröivään yhteiskuntaan.
Hyvistä tavoitteistaan huolimatta 12 Neighbours on herättänyt myös kritiikkiä. Osa katsoo, että kodittomat tulisi integroida suoraan muuhun yhteiskuntaan erillisen yhteisön sijaan. LeBrun myöntää huolenaiheet, mutta korostaa, että kodittomuuteen liittyvät erityiset haasteet vaativat yksilöllisiä ja pitkäjänteisiä ratkaisuja.
Olisiko suomessa vastaava mahdollista
Suomessa vastaavanlainen hyväntekeväisyyshanke olisi periaatteessa mahdollinen, mutta sen toteuttaminen olisi monimutkaisempaa kuin Kanadassa. Rakentamista säätelevät tiukat kaavoitus- ja rakennusmääräykset, ja sosiaalinen asuntotuotanto on pitkälti kuntien, valtion ja yleishyödyllisten toimijoiden vastuulla.
Yksityishenkilö voisi kuitenkin osallistua kodittomuuden vähentämiseen esimerkiksi rahoittamalla hankkeita, lahjoittamalla maata, perustamalla säätiön tai tekemällä yhteistyötä kuntien ja järjestöjen, kuten Y-säätiön ja Asunto ensin -ohjelman, kanssa. Suomessa kodittomuutta on jo onnistuttu vähentämään merkittävästi järjestelmällisen sosiaalipolitiikan avulla, mutta yksityinen hyväntekeväisyys voisi toimia arvokkaana täydentävänä tukena.